Senegal

Senegal ja lapset

Lapsissa on maan tulevaisuus. Senegalissa lasten tulevaisuuden turvaamisen puolesta työtä tekevät ennen

kaikkea nuoret - väestöstä 58 prosenttia on alle 20-vuotiaita.

Terveydenhuollon kehittämiseen ja köyhyyden poistamiseen tähtäävien projektien toteuttamista vaikeuttaa

varojen ja koulutetun henkilöstön puute. Niukat resurssit suunnataan hätätilanteisiin, esimerkiksi

koleraepidemioiden tai Dakarin tulvien varalle. Ongelmista huolimatta Senegalilla on mahdollisuudet saavuttaa

useita YK:n asettamista vuosituhattavoitteista.

Lapsikuolleisuus / 1000 lasta

Alle 5-vuotiaana, 1990

148

Alle 5-vuotiaana, 2005

136

Alle 1-vuotiaana, 1990

90

Alle 1-vuotiaana, 2005

77

Väkiluku (2005)

11 658 000

Synnytysten määrä vuonna 2005

423 000

Vuotuinen alle 5-vuotiaiden kuolleisuus

58 000

Bruttokansantuote per capita (US$), 2005

710

Elinikäennuste (vuosina), 2005

56

Lukutaitoisten aikuisten osuus (%) väestöstä, 2000-2004

39

Lähde: The State of the World's Children

     Senegalilaisten lasten elämään vaikuttavia tekijöitä

Edistyksestä huolimatta äitien synnytyskuolemien määrä on edelleen korkea.

Malaria, aliravitsemus, ripuliperäiset sairaudet ja äkilliset hengitystietulehdukset vaativat monen lapsen hengen.

Jatkuva epävarmuus päivittäisestä ruoasta uhkaa lasten tervettä kehitystä.

Perinteiset käsitykset sukupuolirooleista ovat edelleen tiukassa. Monet perheet eivät pidä tyttöjen koulunkäyntiä arvostettavana asiana.

Kouluopetuksen laatua Senegalissa tulee kehittää. Koulun loppuun suorittaminen etenkin tyttöjen osalta on edelleen alhainen.



     Positiivisia tuloksia

Naisten ympärileikkauksen lopettamisen puolesta kampanjointi edistyy. Yli 100 kylää on julkisesti luopunut ympärileikkauksesta ja liian nuorena solmittavista avioliitoista.

Tällä hetkellä Senegalin valtionbudjetista käytetään 40 prosenttia koulutukseen ja 10 prosenttia terveydenhuoltoon.

Ala-asteen tyttöjen oppilasmäärät kasvavat edelleen.

     Kerjäläislapset

     Koraanikoulut (Daara) ovat levinneet laajalle. Niiden historia ulottuu aikaan, jolloin Islam levisi maahan. Koulut

     olivat alunperin osa kyläyhteisöä ja vanhemmilla oli tapana lähettää lapsensa tekemään töitä paikallisen

     uskonnollisen johtajan (Marabout) omistamille pelloille. Tämän vastineeksi Marabout huolehti lasten

     uskonnollisesta kasvatuksesta ja valmistamisesta aikuiselämään.

     70- ja 80-lukujen toistuvien tulvien ja kansantaloudessa tapahtuneiden muutosten seurauksena monet Marabout

     ja heidän oppilaansa (Taalibé) muuttivat kylistä suuriin kaupunkeihin, joissa heidän oli turvauduttava

     vaihtoehtoiseen tulonlähteeseen – kerjäämiseen. Jotkut Marabout sanovat, ettei heillä ole varaa huolehtia

     oppilaista, ja että kerjääminen opettaa lapsille nöyryyttä.

     Arvioiden mukaan noin 100 000 senegalilaislasta joutuu päivittäin kerjäämään. Näiden lasten elinolosuhteet

     ovat ankarat ja he viettävät suurimman osan päivää kaduilla alttiina väkivallalle ja hyväksikäytölle. Heiltä puuttuu

     lapsen perusoikeudet koulunkäyntiin ja terveydenhuoltoon. Avustusjärjestöjen mukaan melkein kaikki Dakarin

     kaduilla vaeltavat lapset ovat karanneet koraanikouluista.

     UNICEF ja muut vastaavat järjestöt tukevat Senegalin hallitusta sen tavoitteissa kerjäämisilmiön lopettamiseksi.

     Yhdessä mm. Enda Graf -kansalaisjärjestön kanssa UNICEF kampanjoi lasten oikeuksien puolesta esimerkiksi

     kouluttamalla paikallisia nuorisotyöntekijöitä, uskonnollisia johtajia ja paikallisväestöä.

     Tämän lisäksi naisia on mobilisoitu katsomaan katulasten perään ja toimimaan sillanrakentajina taalibéiden ja

     heidän äitien välillä lasten perheeseen palaamisen helpottamiseksi.

     Tyttöjen koulunkäynti Senegalissa

     Siitä huolimatta, että kouluun ilmoittautuneiden tyttöjen määrä on yleisesti kasvanut, noin 40% 7-12 -vuotiasta

     tytöistä jää ilman peruskoulutusta. Tästä on ikäviä seurauksia: suuri osa heistä päätyy kotiapulaisiksi,

     yksinhuoltajaäideiksi, katulapsiksi tai vankilaan, tai heillä on vakavia terveysongelmia (AIDS ja sukupuolitaudit).

     Koulun aloittavien tyttöjen keskuudessa koulun keskeyttämisen todennäköisyys on suuri.

     Esteitä

Riittämätön infrastruktuuri. Yli 35% kouluista ei kata kaikkia ala-asteen luokkatasoja ja tämän vuoksi oppilaiden on matkustettava pitkiä välimatkoja osallistuakseen ala-asteen ylempien luokkien opetukseen. Koulut ovat huonokuntoisia ja niistä puuttuu vesi ja viemäröinti, luokkatilat ja luokkien varustus ovat riittämättömät, opetusmateriaalia ei ole tarpeeksi.

Perinteiset arvot ja käytäntö. Monien vanhempien mielestä kouluilla saattaa olla huono vaikutus lasten käyttäytymiseen ja perinteisiä arvoja noudattaviin kasvatusmenetelmiin. Hyvin nuorena avioituminen ja teiniraskaudet ovat tavallisia, ja tyttöjen osaksi lankeaa liian raskaiden kotitöiden taakka ja he joutuvat lapsityövoiman uhreiksi.

Opetuksen laatu. Oppikirjat ovat sukupuolinäkökulmasta hyvin yksipuolisesti suuntautuneita ja opetussuunnitelmassa ei ole otettu huomioon oppilaiden tarpeita ja taustoja.

Opettajat. Opettajilla ei ole riittävää koulutusta ja vaikeiden työskentelyolosuhteiden vuoksi heidän työmotivaationsa on alhainen. Ala-asteella naispuolisten opettajien osuus on vain 22% ja vastaava osuus ylemmällä opetusasteella on 12% (UNESCO Global Education Digest 2003). Heistä suurin osa asuu kaupungeissa - maaseudulla asuvilla tytöillä on vähän koulutettuja naispuolisia roolimalleja.

     Positiivisia tuloksia

Tyttöjen kouluunilmoittautuminen ala-asteella on noussut 60%.

Hallitus on lisännyt vuotuista vapaaehtoisten opettajien määrää: ennen 1200, nyt 2000.

Vuosittain toteutetaan kaksi koulunaloittamiskampanjaa (touko- ja lokakuussa).

Tyttöjen koulunkäynnin edistämiseen tähtääviä tukiryhmiä on perustettu.

      Lähteet: mm. UNICEF, UNESCO, The Consortium for Street Children

Lukuvinkkejä

Mariama Bâ:

Pitkä kirje (1981), Brev från Senegal (1980)

Aminata Sow Fall:

Kerjäläisten lakko (1990), Tiggarnas strejk (1991)

Saija Holmén & Jenni Reuter & Helena Sandman:

Jigeen yi Mbooloo (2002) Teos on viisikielinen: suomi-ruotsi-englanti-ranska-wolof

Marna Maula & Eila Kivekäs:

Romun toinen elämä: esineitä Länsi-Afrikasta (1998)

Anne Rosenlew & Margherita Zilliacus:

Diina Baax – Kyllä se siitä. Senegalin naisten uusi arki (2003)

Margherita Zilliacus & Helena Sandman:

Baobabträdet har inga taggar: Senegal genom finländska linser (2001)

Senegalista ranskaksi >>

Liity

Liity jäseneksi »
Voit tukea avustustyötämme joko liittymällä jäseneksi tai...

Lahjoita

Tee lahjoitus »
Suomesta käsin pieneltäkin tuntuvalla lahjoituksella on...

Senegal

Senegal ja lapset

Lapsissa on maan tulevaisuus. Senegalissa lasten tulevaisuuden turvaamisen puolesta työtä tekevät ennen

kaikkea nuoret - väestöstä 58 prosenttia on alle 20-vuotiaita.

Terveydenhuollon kehittämiseen ja köyhyyden poistamiseen tähtäävien projektien toteuttamista vaikeuttaa

varojen ja koulutetun henkilöstön puute. Niukat resurssit suunnataan hätätilanteisiin, esimerkiksi

koleraepidemioiden tai Dakarin tulvien varalle. Ongelmista huolimatta Senegalilla on mahdollisuudet saavuttaa

useita YK:n asettamista vuosituhattavoitteista.

Lähde: The State of the World's Children

Senegalilaisten lasten elämään vaikuttavia tekijöitä

Positiivisia tuloksia

Kerjäläislapset

Koraanikoulut (Daara) ovat levinneet laajalle. Niiden historia ulottuu aikaan, jolloin Islam levisi maahan. Koulut

olivat alunperin osa kyläyhteisöä ja vanhemmilla oli tapana lähettää lapsensa tekemään töitä paikallisen

uskonnollisen johtajan (Marabout) omistamille pelloille. Tämän vastineeksi Marabout huolehti lasten

uskonnollisesta kasvatuksesta ja valmistamisesta aikuiselämään.

70- ja 80-lukujen toistuvien tulvien ja kansantaloudessa tapahtuneiden muutosten seurauksena monet Marabout

ja heidän oppilaansa (Taalibé) muuttivat kylistä suuriin kaupunkeihin, joissa heidän oli turvauduttava

vaihtoehtoiseen tulonlähteeseen – kerjäämiseen. Jotkut Marabout sanovat, ettei heillä ole varaa huolehtia

oppilaista, ja että kerjääminen opettaa lapsille nöyryyttä.

Arvioiden mukaan noin 100 000 senegalilaislasta joutuu päivittäin kerjäämään. Näiden lasten elinolosuhteet

ovat ankarat ja he viettävät suurimman osan päivää kaduilla alttiina väkivallalle ja hyväksikäytölle. Heiltä puuttuu

lapsen perusoikeudet koulunkäyntiin ja terveydenhuoltoon. Avustusjärjestöjen mukaan melkein kaikki Dakarin

kaduilla vaeltavat lapset ovat karanneet koraanikouluista.

UNICEF ja muut vastaavat järjestöt tukevat Senegalin hallitusta sen tavoitteissa kerjäämisilmiön lopettamiseksi.

Yhdessä mm. Enda Graf -kansalaisjärjestön kanssa UNICEF kampanjoi lasten oikeuksien puolesta esimerkiksi

kouluttamalla paikallisia nuorisotyöntekijöitä, uskonnollisia johtajia ja paikallisväestöä.

Tämän lisäksi naisia on mobilisoitu katsomaan katulasten perään ja toimimaan sillanrakentajina taalibéiden ja

heidän äitien välillä lasten perheeseen palaamisen helpottamiseksi.

Tyttöjen koulunkäynti Senegalissa

Siitä huolimatta, että kouluun ilmoittautuneiden tyttöjen määrä on yleisesti kasvanut, noin 40% 7-12 -vuotiasta

tytöistä jää ilman peruskoulutusta. Tästä on ikäviä seurauksia: suuri osa heistä päätyy kotiapulaisiksi,

yksinhuoltajaäideiksi, katulapsiksi tai vankilaan, tai heillä on vakavia terveysongelmia (AIDS ja sukupuolitaudit).

Koulun aloittavien tyttöjen keskuudessa koulun keskeyttämisen todennäköisyys on suuri.

Esteitä